Hoggs Brae Finn "Finn"
Perustiedot
s.06.02.3034
k. 15.10.2024
tricolor uros
55 cm / 23 kg
i. Mains Riggs Eli
e. Reba ISDS347951
Terveys
Kyynäret: 0/0
Lonkat: D/D
Olat: sairas/sairas
Selkä: LTV0, VA0
Polvet: luksonoi tunnusteltaessa ja liikkeessä, ell arvio aste 2
Kivekset: normaalit
Luonne
Hain Finin Irlannista vuosien haaveilun jälkeen. Olin usean vuoden ajan seurannut Finin isää ja itseasiassa minulla oli aikoinaan tarkoitus käyttää Finin isää jo Riemun toiseen pentueeseen. Riemun toinen pentue jäi kuitenkin toteutumatta, koska uudessa silmäpeilauksessa Riemulta löytyi kaihi.. ja myöhemmin tuli myös lisää terveysongelmia, joten oli toisaalta onni, etten ehtinyt toista pentuetta tekemään.
Kuitenkin kun Finin kasvattaja tarjosi mahdollisuutta ottaa pentu Eli x Reba yhdistelmästä, olin valmis. Harmillisesti pentuja syntyi vain kaksi ja koska kasvattaja piti nartun itsellään, päätin kuitenkin ottaa uroksen, vaikka alkuperäinen toiveeni oli ollut narttu.
Finn oli monilta osin sellainen, kuin olin toivonutkin. Sillä oli ihana, nallekarhumainen ja hellyyttävä luonne ja se alkoi syttyä lampaille erittäin lupaavasti. Toiveet ja haaveet olivat korkealla. Finillä oli haasteita oppia sisäsiistiksi, mutta ajattelin sen johtuvan siitä, että se oli kuitenkin Irlannissa elänyt kenneltiloissa. Jossain vaiheessa myös mietin, että se ei muodosta lihasta samalla tavalla, kuin toinen nuori koirani, mutta mitään suurempaa oireilua ei vielä tässä vaiheessa ollut ja puuhastelimme normaaleja asioita. Agilityssä nostin rimoja maltillisesti, koska tuntui, että Finn oli iso ja "löysähkö" ja tarvitsi aikaa kasvuun. Vielä siis kesällä 2024 agilitytreeneissä menimme 30 cm rimoilla ja treenimäärät olivat myös olleet hyvin maltillisia. En muutenkaan koskaan tykkää treenata kauheasti nuorille koirille "lajitreeniä", vaan ne saavat meillä ensin rauhassa kasvaa aikuisiksi ja vasta sitten aloitetaan totisempi harrastaminen. Siihen asti keskitytään vaan suhteen luomiseen, kropan kasvattamiseen ja peruselämään sekä arkitaitoihin.
Sitten alkoi ilmetä erilaisia oireita. Takapään liike muuttui hassuksi ja takajalat nousivat korkealle, ikään kuin Finn olisi tarponut vedessä. Lepäilyn jälkeen alkoi näkyä epäpuhtautta, leikkiminen saattoi loppua kuin seinään, tuli hyppyhaluttomuutta ja syödessään Finn saattoi pissata alleen. Huoli oli suuri, koska tuntui, että aiemmin oireettoman oloinen Finn olikin hetkessä monioireinen ja selkeästi kipeä. Kävimme ensimmäisella ortopedillä, koska epäilin, että Finillä on selässä jokin ongelma ja jo taivutteluissa kävikin selväksi, että kipua oli vähän joka nivelessä. Kauhuksemme löydöksiä olikin paljon, olissa oli sanomista ja nivelrikkoa, samoin lonkissa ja polvissa. Lonkat ja polvet luksonoivat. En missään vaiheessa osannut odottaa, että Finn olisi niin rikki kropaltaan. Otimme kipulääkitykset testiin ja se selvästi piristikin Finiä, mutta oireet eivät täysin poistuneet ja kipua oli silti. Eläinlääkärin arvio oli, että Finn tarvitsisi lonkkaproteesit sekä molempien olkien operoinnit. En ollut näihin leikkauksiin valmis, tuntui kohtuuttomalta kaikkia kohtaan.
Jonkun ajan kuluttua, kun olin asiaa vähän sulatellut, laitoin Finin kuvat myös toiselle ortopedille saadakseni toisenkin näkemyksen asiaan. Menimme myös hänen luokseen näytille, Finn taivuteltiin ja juoksuteltiin läpi ja kipuoireet ja ontuma olivat kipulääkityksistä huolimatta hyvin selkeät. Eläinläkärin arvio tilanteesta oli lohduton, joten Finn päästettiin kivuttomille paimennusmaille 15.10.2024. Menetys oli ihan valtaisa, olisipa meillä ollut parempi tuuri terveyden kanssa.